Siuntion Sanomat

Etusivu » Vallankäyttö

Category Archives: Vallankäyttö

Mainokset

Vallan neljät kasvot – valta hyveenä ja paheena

Paloheimo ja Wiberg liittävät kirjassaan Politiikan perusteet vallan neljät kasvot vallan käytön konkreettisten tapojen ja ilmenemismuotojen yhteyteen. Vallankäytön tapoja Paloheimo ja Wiberg nimittävät vallan lajeiksi, joita ovat mm: rangaistukset, rangaistuksella uhkaaminen, palkitseminen, auktoriteettiin vetoaminen (sisäistetty auktoriteetin valta), sääntely ja kansalaisten sosiaalistaminen haluttujen normien mukaiseen toimintaan. Lakeja säätämällä ja hyväksymällä organisaationsa eri tahoille sääntöjä valtio (sen vallankäyttäjät) luo kansallisen hallintokulttuurin, ja myös muuttaa sitä tarvittaessa (1).

Kaikki edellä mainitut vallan lajit ovat legitiimejä toimintatapoja, joihin perustuslaki antaa oikeuden Suomen valtion hallintoinstituutioille ja niiden alaisuudessa toimivalle virkamiesrakenteelle (byrokratialle): eduskunnalle, hallitukselle ja oikeuslaitokselle. Äärimmäisenä voimakeinona valtiolla on ainoana kansallisena tahona oikeus, tarpeen niin vaatiessa käyttää myös fyysistä ja sotilaallista voimaa lainsäädännön asettamissa puitteissa (2).

Vallan neljät kasvot tuovat hyvin esiin ne vallankäyttömuodot ja -metodit, joita vallassa oleva taho käyttää saadakseen tavoitteensa ja tahtonsa läpi niissä tahoissa, jotka ovat päätöksenteon kohteena. Kyseiset vallan neljä kasvoa ovat:

  1. Vastustuksen murtaminen
  2. Vaihtoehtojen rajoittaminen
  3. Preferenssien muuttaminen
  4. Vallan muuttaminen oikeudeksi ja velvollisuudeksi

Alussa mainitut vallankäytön eri tavat, vallan lajit voivat olla käytössä missä tahansa neljästä vallan kasvosta. Oheiset neljä vallan kasvoa ovat jokainen enemmän tai vähemmän pakkovaltaan ja totalitarismiin viittaavia vallankäytön muotoja. Erityisen selkeästi tätä edustaa preferenssien muuttaminen, jossa sosiaalistamista käyttäen pyritään propagandan ja indoktrinaation keinoin vaikuttamaan vallankäytön kohteiden asenteisiin, mielipiteisiin ja vakaumukseen (esim. poliittinen, uskonnollinen, tms.) ja saada vallankäyttäjän edustama poliittinen aate ehdottoman vallankäyttäjän rooliin, tukahduttaen samalla muu poliittinen toiminta. Naapurimme, Putinin Venäjä on kouluesimerkki indoktrinaatiotukahduttamisen voimasta.

Kysymys vallasta hyveenä tai paheena on vahvasti aatehistoriallinen kysymys, mikä käy ilmi myös Paloheimon ja Wibergin pohdinnasta tähän kysymyksenasetteluun liittyen. Jos hyvän ja pahan problematiikan aatehistorialliseen lähestymistapaan otetaan mukaan feminismitutkijoiden standpoint-teoreettisen eli näkökulmasidonnaisuuden teorian mukaisesti filosofian eri ihmiskäsityksiä (humanistinen, behavioristinen, holistisen, kognitiivinen, jne.) ei oikean ja ainoan totuuden lausujaa yksinkertaisesti ole olemassa (1, 3).

Jokaiseen valtiomuotoon ja kaikkeen vallankäyttöön sisältyy mahdollisuus hyvään ja pahaan. Valta on aina suuremmissa ja pienemmissä päätöksenteon hetkissä hegeliläisittäin ilmaistuna dialektinen ongelma – mahdollisuus hyvään tai huonoon päätökseen; oikeaan tai väärään ratkaisuun (4).

On helppo yhtyä Paloheimon ja Wibergin käsitykseen ja lainaukseen Robert Michelsiltä: ”Kaikissa organisaatioissa on oligarkian eli harvainvaltaisuuden tendenssi – valta kasaantuu harvoille”. Tai toisaalta he toteavat vallan huonoudesta tai hyvyydestä: ”Se riippuu siitä, kenen kannalta asiaa tarkastellaan ja minkälaisilla periaatteilla arvioimme vallankäytön hyväksyttävyyttä” (1).

Saksalaisesta idealismista, Hegeliltä löytyy näkökulmaa pahimmankin vallankäytön todellisuuden murtumiseen. Siedettävissä oleva demokratia palautuu yhä uudelleen vallankäytön lähtökohdaksi yltiökapitalismin teesin ja anarkian antiteesin synteesinä. Ja ihan aina ei varmaankaan tarvitse piipahtaa ääripäiden tapissa asti.

Lähteet:

(1) Paloheimo, Heikki & Wiberg, Matti, ”Politiikan perusteet”, sivut 66-69, Helsinki, Porvoo, WSOY, 1997.

(2) ”Suomen perustuslaki”, Finlex, Lainsäädäntö, Ajantasainen lainsäädäntö, Vuosi 1999, 11.6.1999/731.

(3) Powell, Tracy, ”Feminist Standpoint Theory”, The Internet Encyclopedia of Philosophy (IEP).

(4) Jauhiainen, Ilmari, ”Hegel dialektiikasta”, Filosofia.fi, 26.9.2007.

Päätoimittaja Heikki Valtavaara

Mainokset
%d bloggers like this: